Tällä hetkellä siis kaiken pitäisi olla mahdollista. Tässä viime viikkoina olen tullut pomojen kanssa siihen tulokseen, että mun seikkaulu Sputiksessa päättyy viimeistään syyskuun lopussa. Tähän ei ole syynä huonot välit, mun työpanos tai mikään muukaan negatiivinen seikka. Olen vain omissa mielipiteissäni ja tavoitteissani menossa eri suuntaan, kuin mitä täällä on tarjota. Vaikka reining on lähellä sydäntä, pohjimmiltani kuitenkin hakeudun enemmän luonnollisten hevostaitojen maailmaan. Kisatreeni on kovaa ja rankkaa, niin ihmisille, kuin hevosillekin. Ja se on vain liian hektistä mulle. Nyt olen siis taas ah, niin tutussa tilanteessa, eli työnhaussa. Hakemuksia on lähtenyt niin Saksaan, kuin USA:ankin. Joten nyt vain peukut pystyyn, että jotain löytyy.
Olen paljon miettinyt, että miksi mulle ei tunnu löytyvän sopivaa paikkaa. Jotain, missä voisi todeta, että "joo, tänne jään." Tähän asti aina kaikki on ollut vain tilapäistä; 3,5 vuotta Mustialaa, 3,5kk Hollantia, neljä Jenkkejä, kuusi Saksaa. Jotenkin ajatus paikoilleen asettumisesta ahdistaa. On niin paljon nähtävää ja koettavaa! Harmi vain, että hevosalalla ei tienaa niin paljon, että voisi ottaa puolesta vuodesta vuoteen vapaata ja kiertää maailma. Onhan toisaalta noita mahdollisuuksia. Aina voi kerätä viinirypäleitä muutaman kuukauden Ausseissa ja reissata sillä rahalla taas eteenpäin, tehdä hetki duunia ja jatkaa taas. Mutta haluanko "hukata" vuoden tekemällä töitä, jotka eivät periaatteesa edistä mun ammatillista osaamista millään tavalla vain sen vuoksi, että voisin matkustaa, kun toisaalta, jos onni on myötä, voisin yhdistää hevoset ja reissaamisen. Näiden pohdintojen ohella kuitenkin ajatus siitä omasta vielä kutkuttaa mielessä. Paikka, josta voisin todeta, että se on mun. Oma. Mutta sinne on vielä pitkä matka, joten toistaiseksi jatketaan seikkailuja ympäri maailmaa. Ja let's face it. 4kk Jenkkilää ei riittänyt. Sinne on palattava. ;)
Noh, anyhow. Viime viikolla torstaina startattiin kohti Brunnea kisoihin. Mun piti oikeesti jäädä kotiin pitämään varsavahtia, kun pomon kisahevonen Oh Whoa Whiz Me "Whizzy" odotti esikoistaan ja varsomisaika oli kisojen kanssa samoihin aikoihin. No, ke iltana meillä naisilla oli sitten sellainen fiilis, että kohta pamahtaa. Ina sitten nukkui ke-to yön tamman luona. Torstaina kymmenen aikaan aamulla varsa sitten odotti laitumella. Kyllä naiset vain tietää. ;) Mulla ei olllut suurta intoa lähteä taas kisahoitajaksi, joten kannan pientä kaunaa Whizzyä kohtaan, koska varsoi muutaman tunnin liian aikaisin, joten mun piti lähteä mukaan. Viikonloppu meni kuitenkin leppoisammin, kuin osasin uskoa. Ei, ärsyyntymisiltä ei vältytty, mutta eipä ollut niin paha, kuin aattelin. Sain jopa vähän fiiliksiä siitä, että voisin itse alkaa kilpailla. Koko viikonloppu oli todella hyvin järjestetty, aikataulut pitivät ja ihmiset olivat hyvällä tuulella. Ja kyllä sputislaisille tuli ihan kivasti kisamenestystäkin. :)
Tällä viikolla sain myös vihdoin mun kirjat, jotka tilasin muutama viikko sitten. Carl Hesterin "Making it happen" ja Mark Rashidilta "A good horse is never a bad color" sekä "Life lessons from a ranch horse". Riittääpähän luettavaa hetkeksi aikaa. Huomisesta alkaen mulla myös on maanantaisin töitä ja sen sijaan sitten sunnuntait vapaata. Maanantait olen Gundulan opissa ja teen hänen kanssaan maasta käsin hevosia. Aika siistiä. :) Muuten päivät kuluvat normaalilla kaavalla. Aamusin tallin teko ja loppupäivä Isan avustamista ja muita tallihommia. Varsojakin pitäisi ehtiä käydä moikkaamassa ja vähän kouluttamassa.. Muutama kuva loppuun vielä.
 |
| Sternchen (Little star in English) Shine My Gun x Oh Whoa Whiz Me © Sabine Bonnié |
 |
| Sternchen Shine My Gun x Oh Whoa Whiz Me © Sabine Bonnié |
 |
| Sternchen Shine My Gun x Oh Whoa Whiz Me © Sabine Bonnié |
 |
| Something to read.. :) |
So know everything should be possible. We've come to the decision with my employers that my journey on Gut Sputendorf will end the lates in September. The reasons for this are not negative, or have nothing to do with fights or my work. Training show horses is really interesting and reining is a passion of mine, but still I find that my interests go more into the natural horsemanship world. And that's why I am -again- in the situation of finding myself a job after September. I've sent applications all over, from Germany to US, so let's hope that something will turn out.
I've given it a lot of thought, why it seems to be so hard for me to find a place where I want to stay. A place that I could say "Yes, this feels absolutely right, I'll stay here." Until now everyhting has been so temporary; 3,5 years school, 3,5 months in the Netherlands, 4 months US, 6 months Germany. Everything has always had a deadline. Somehow the thought of settling down is scary and distressing. There's so much to see and experience! Too bad, that the horse jobs aren't the most paying and I just can't take six to 12 months off and travel the world. On the other hand I could always work at a wine yard in Australia for a few moths and then set off again somewhere else, work again a little and then move on. But do I really want to "waste" a year doing something that doesn't imrpove my equine knowledge just for the possibility to travel. Because if I'm lucky, I could combine horses and traveling. At the same time with these "I wanna see the world"- thoughts there's this dream about building my own place. Something that I could call mine. But well, that's still years away, so I'll just contiunue my adventures. :) And let's face it. 4 months in the US just weren't enough. I have to get back there!
Well, anyhow. Last Thursday we set off to Brunne to a show. Actually I was supposed to stay at the ranch and keep an eye on our mare Oh Whoa Whiz Me aka Whizzy as she was due to foal around the time of the show. On Wednesday evening us women got this feeling that something will happen shortly. So Ina slept at the paddock that night without any events. But at 10 am Thursday there was this beautiful litte surprise waiting on the pasture. So, a little reluctant, I also got in the car and headed towards the show grounds. But I must say the week-end was good! The show was very well executed and everybody seemed to have a good time. And the Gut Sputendorf team got home with quite a lot of success. :)
This week I finally got my books that I'd been waiting for about two weeks now. The autobiography "Making it happen" by Carl Hester and two books by Mark Rashid "Life lessons from a ranch horse" and "A good horse is never a bad color". They'll keep me busy for a while. My weekly routine also changes a little bit from tomorrow onwads. I'll work with Gundula on Mondays, focusing on groundwork and for that I'll get Sundays off. I'm really excited about the work with Gundula!! :) Can't wait. Other than that, everything's pretty much the same. I clean stalls in the morning, and the rest of the day I spent helping Isa and doing various chores. I try to squeeze in some time with the foals too, as they need daily handling, halter training etc. But, until next time!! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti