Last update from Sputendorf..

“Ends are not bad things, they just mean that something else is about to begin. And there are many things that don't really end, anyway, they just begin again in a new way. Ends are not bad and many ends aren't really an ending; some things are never-ending.”
― C. Joybell

Näin on jälleen yksi aikakausi tullut lähes päätökseen. Viisi kuukautta Sputendorfia takana ja nyt on aika jatkaa eteenpäin. Monen mutkan ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme pomojen kanssa siihen tulokseen, että lähden kuukauden aikaisemmin, kuin alunperin oli suunniteltu. Nyt on vain hyvä aika lähteä ja koen, että tilanne on ok kaikille osapuolille. 

29.8. suuntaan ensin lomalle kahdeksi viikoksi Suomeen. Ai että voi ihminen olla innoissaan!!! :) 14.9. lennän sitten takaisin Saksaan ja suuntaan Rügenille viettämään saaristolaiselämää ainakin nyt talven yli. Uutta kohti siis. Sputiksesta mukaan lähtee paljon uusia kokemuksia, oppeja ja muistoja uusista tuttavuuksista (kaksi- ja nelijalkaisista). Ja kaikesta huolimatta, ikävähän niitä tulee, aivan varmasti. 

Pidemmittä puheitta siis alla pieni kuvakooste mun ajasta täällä. Pitkiä päiviä, paljon hevosia, ratsastusta, varsoja.... Neljä päivää jäljellä, otetaan niistä kaikki irti. :)

So again one era has come to an end. After five months, my time in Sputendorf is almost over and it's time to move on. The decision to leave one month earlier than originally planned wasn't easy to make, but I think everyone involved are ok with it. 

On August 29th I'll fly back to Finland for two weeks and man, I am exited!! :) And after my short vacation it's time to head out back to Germany and Rügen and enjoy some island life over the winter. From Sputendorf I'll take a lot of new experiences and memories of acquaintances (two and four legged!) with me, and I'll surely miss them. 

Anyhow, the pictures are a short summary of my time here. Long work days, a lot of horses, riding, foals...... Four days left, let's enjoy them. :) 

Weeks 17 + 18: Lübben & Rügen

“Not all those who wander are lost.” – J. R. R. Tolkien

Sinäänsä toi sitaatti nyt ei varsinaisesti liity näihin kahteen kuluneeseen viikkoon, mutta sen verran kuitenkin, että tien päällä on vietetty melkeinpä suurin osa tästä ajasta.Viime viikon torstaina pakattiin taas kamat kasaan ja hevoset traikkuun ja suunnattiin kohti Lübbenia ja Three Oak Ranchia. Musta oli oikeestaan aika mielenkiintoista vihdoin päästä käymään tuolla, koska silloin aikanaan hain alunperin Lübbeniin töihin. He kuitenkin välittivät hakemukseni sitten Sputikseen eteenpäin, koska eivät silloin tarvinneet työntekijää. Kisat olivat periaatteessa tavallaan aluemestaruus kisat, jossa siis ratkottiin Brandenburgin alueen mestarit. Tyypilliseen tapaan, kisat kestivät kolme päivää ja startteja oli USEITA. Mestaruusluokkien lisäksi järjestettiin siis myös ihan "normaaleja" luokkia. Vähän eri meininki täällä jo pelkissä aluekisoissa. ;) Mestaruusluokkien voittajat saivat myös automaattisesti tarvittavat kvaalit German Openiin, joka on sitten syyskuun puolessa välissä Kreuthissa. Katotaan nyt lähdetäänkö sitten sinne... Tarvittavat kvaalit ois kyllä jo kasassa, mutta saas nähä. Anyhow, sputislaiset menestyivät kisoissa todella hyvin ja mahtui mukaan muutama aluemestarikin. :)

Olosuhteet kisoissa oli aika haastavat. Torstaina lämpötila oli siinä 30 asteen paikkeilla, mutta se kohosi joka päivä hieman, saavuttaen sunnuntaina sitten 36 astetta! Vähän meinasi huumori loppua. Hevoset onneksi jaksoivat todella hyvin koko viikonlopun yli, mutta sen verran rankkaa oli, että peruttiin sunnuntain viimeisten luokkien osallistumiset ja lähdettiin aikaisemmin kotiin. Mua ei haitannut yhtään. ;) Illalla sitten koneellinen pyykkiä pyörimään, semikuolema sohvalle ja aikaisin nukkumaan, sillä maanantaina aamupäivällä suuntasin sitten yhden asiakkaan kanssa kohti Rügeniä. Rügen on siis saari Saksan rannikolla ja siellä on myös tämän kyseisen asiakkaan äidin talli. Hevosten lisäksi tilalla on myös mahdollisuus majoittua ja lomailla. Sattumalta yksi meidän asiakkaista olikin juuri tuolloin lomalla ja vietettiinkin aika paljon aikaa yhdessä. Olin siis maanantaista keskiviikkoon Rügenillä. Osaksi lomalla ja osaksi katsomassa tilaa, sillä jatkan mahdollisesti sitten sinne Sputendorfin jälkeen. Mutta pari päivää rentoutumista ihan muissa maisemissa teki mulle todella hyvää ja olisin kyllä mielelläni jäänyt vähän pidemmäksikin aikaa..

Sputiksessa tilanne on periaatteessa edelleen ennallaan töiden puolesta sekä fiiliksenkin osalta. Katotaan nyt miten tässä elämä etenee, mutta toisaalta ei mulla ole enää ku kaks kuukautta aikaa täällä jäljellä..

Kuvia kisoista löytyy täältä:Fizzy Colors (scrollaa alaspäin ja linkit eri päiville)
tai täältä: à la Bonnié

High motivation! © Sabine Bonnié

Basically the quote has not much to do with the past two weeks, except that I've spent most of the time on the road. On Thursday of last week we packed our stuff and loaded our horses and drove to Three Oak Ranch in Lübbern for a three day show. It was acutally really cool to finally see the place as I originally applied there, but they sent my application to Sputendorf as they didn't need a worker at that time. The show was a regional show, where the champions of the Brandenburg region were selected. Of course the three days weren't full with theses championship classes, but you could compete in "normal" classes as well. The winners of the regional championships automaticly qualified for the German Open, that is held mid September in Kreuth. The Sputendorf crew did really well during the week-end and we got a few reagional champions too! :) 

The weather didn't really play along with us during the show. Don't get me wrong, I don't mind sunshine, but with already 30 degrees on Sunday it got hotter and hotter and finally 36 degrees on Sunday! Luckily our horses managed amazigly well with the heat, but we still decided to cancell our last classes on Sunday and head home early. Needless to say, I didn't mind. :D 

On Sunday evening it was all about getting early into bed and relaxing after the week end and on Monday morning I packed again and headed off to Rügen with one of our boarders. Rügen is an island on the coast of Germany where the mother of this boarder also has a stable. Clients can also rent out vacation homes at the barn and as it happened one of our customers was spending her holiday at the same time. That was cool and we actually spent quite a lot of time together during the two days that I spent there. My trip was partially a small holiday and partially I wanted to take a look at the place as I might continue there after my time in Sputendorf is up. I rally enjoyed myself there and could relax! I woulnd't have minded to stay a few days longer. ;)

Other than that not much has changed. I still have about two months here so getting closer to the end.. Until next time!

If you want to look at pictures from the show, you can find them here:
Fizzy Colors (scroll down the page and then you find links to different days of the show)
à la Bonnié

Week 16: Thunder!!

Tällä viikolla on ukkostanut. Ja paljon. Joka päivä vähintään kaks kunnon myräkkää ja vettä on tietenkin tullut sen mukaisesti. Ulkokenttä on ollut käyttökelvoton useamman päivän ja juuri kun se ehti kuivata tarpeeksi, niin johan tuli lisää vettä. Alkavalla viikolla pitäisi ma ja ti järjestää trail ja horsemanship -klinikka Anna Limmerin kanssa, mutta saas nähä.. Onhan täällä siis tietty vielä pikkukenttä ja maneesi, joissa voi ratsastaa, mutta tällä hetkellä vettä tulee taas sen verran, että ei varmaan oo kenttä huomenna tarpeeksi kuiva. No, katsellaan.

Muutenkin tää viikko on ollut aika outo, mutta loppujen lopuksi ihan positiivinen. Jännitettä on tosin ollut ilmassa myös sosiaalisesti, mutta tässä pitkän pohdinnan jälkeen oon päättänyt, etten anna sen enää häiritä. Yritän hoitaa mun loppuajan täällä mahdollisimman hyvin, tapahtu mitä tapahtu. Ja oikeestaan tällä "kaikki on semisti aika sama" -asenteella elämä on vähän helpompaa, kun ei ite ota kaikesta jäätävää stressiä. Tulevaisuuden kannalta elämä vaikuttaa kuitenkin aika valoistalta. :) Lisäinfoa sitten kun kaikki on varmistunut, mutta mulla on hyvä fiilis. 

Jotenki on niin outoa olla 25-vuotias ja jumissa jollain tilalla. Sama ongelmahan tavallaan oli Jenkeissä viime vuonna, kun tilan puolesta ei ollut autoa käytössä, mutta käytiin silti sitten tyttöjen kanssa aina säännöllisest jossain. Tällä hetkellä mulla ei oo varaa ostaa, saatika ylläpitää autoa, tilan puolesta ei ole kulkupeliä ja täältä ei pääse edes läheiseen kaupunkiin kauppaan bussilla, ilman että täytyy vaihtaa bussia useampaan otteeseen. Nojoo, jossain vaiheessa kun pää hajoo tarpeeksi, ni sitä varmaan vaikka kävelee 10 kilsan päähän. ;) Tilalle hankittiin tosin tällä viikolla auto mun tarkkeja varten, mutta se on joku vanha Corsa, ei katsastettu, joten sitäkään ei voi ottaa. Mut se on mun peltosorsa. ;) Ja on huomattavasti paljon mukavampi ajettava, kuin Multicar. Jarrutki oikeen on! Ja pyyhkijät. Pientä luxusta elämään.

 

Ensi viikolla torstaina lähdetää sitten kohti Lübbeniä taas kisoihin. Mun työnkuva tulee olee taas perus kisahoitajan hommaa: satulointia, tarhojen rakentamista, siivoamista, hevosten hoitoa/ruokkimista, valmentajan juottamista jnejnejne. Hmmh. Semisti oon skeptinen, kuinka nuo neljä päivää tulee sujumaan, mutta täytyy vaan muistaa pakata kaikki on semisti aika sama -asenne mukaan, ni eiköhän taas kunnialla päästä kotia asti. 

 

Seuraavaan kertaan. :)

 

The "new" Corsa! © Viola Nowak

So the weather has been really tricky the whole week. We've had a LOT of thunderstorms this week. Like at least two a day. And of course it's been raining a lot too. Our riding arena has been out of use for days and there should be a two-day trail and horsemanship clinic with Anna Limmer starting tomorrow. Luckily we still have the inside arena and the small arena that can be used for the clinic.

 

This week has been somehow weird, but still positive and actually pretty relaxed. I've decided to try to stress less about stuff and it seems to work out. And I must say the future seems bright too. I'll tell more, when things are sertain, but I have a good feeling about things. 

 

I've been feeling a little bit stuck lately. As I can't afford a car right now, I'm not really mobile. And that's really weird for me, as I've been going everywhere on my own since I was 15. Even getting to the nearest town by bus takes a lot of time and you need to change lines. But I guess even that won't be a problem when you feel stuck enough. ;) But hey, I got a "new" car this week. It's mainly used for my rounds, as it's waaaaay better to drive as the Multicar But as it isn't registered, I can only drive it around the ranch. 

 

Next Thrusday we head off to Lübben for 4 days to a show. I'm sure our team will have a lot of success again. My job will be mainly taking care of our horses, saddling up, feeding, cleaning etc. So basic groom things I suppose. We'll see how it goes.

But until next time. :)

Week 15: Girls, Berlin and more babies.

“There is nothing better than a friend, unless it is a friend with chocolate.”
― Linda Grayson

... or a beer. ;) Lauantaina tosiaan suuntasin kohti Ludwigsfelden juna-asemaa ja sieltä junalla kohti Berliiniä. Pienimuotoinen DSH-reunion oli tiedossa, sillä treffasin Annaa ja Liisaa TODELLA pitkästä aikaa. Laitettiin Annan luona ruokaa, juotiin muutama olut ja sitten lähdettiin kävellen kiertämään naapurustoa. Istuttiin sillalla ja katseltiin auringonlaskua ja sitten mentiin terassille vielä nauttimaan muutama lasillinen. Tänään aamupäivällä nautittiin vielä piiiitkästä brunchista, ennen kuin suuntaisin takaisin kohti Sputista. Olipas aivan huippua, kiitos!! :)

Töiden puolesta tää viikko oli aika tappo. Todella pitkiä ja hektisiä päiviä.. Ei niinkään nyt johtuen valmennksesta, mutta jotenkin tuntuu, että mun täytyis olla joka puolella samaan aikaan tekemässä jotain tai auttamassa jotakuta. Samaan syssyyn sitten Bunny alkoi torstaina näyttää varsomisen ensimerkkejä, joten nukuin sitten traikussa to-pe välisen yön ja pidin varsavahtia. No, Bunny päätti pitää meitä vielä muutaman päivän jännityksessä, sillä terve tammavarsa syntyi sitten vasta la-su välisenä yönä. 

Maanantaina mulla oli taas Gundulan kanssa työpäivä. Käsiteltiin paljon hevosten luontaista vinoutta, miten sen voi havaita ja miten se vaikuttaa treeniin. Mielenkiintoista!! Tiistaina pääsinkin sitten siirtämään teorian kunnolla käytäntöön, kun pidin pitkästä aikaa ratsastustunnin mun tällä hetkellä ainoolle oppilaalle. Hän sen kiteytti tunnin päätteeksi aika hyvin: "Täähän toimii, mutta on ihan sikavaikeeta!" Niinhän se on. 

Täällä tilanne on muuten aika sama, kuin aikaisemminki. Mikään ei ole niin pysyvää, kuin muutos, ja muutos tuo ihmisistä valitettavan usein vähän huonoja puolia esiin. Tunnelma tallilla on siis tällä hetkellä aika outo ja painostava. Inan lähtö laukaisi tavallaan aika monta lumivyöryä, joita nyt sitten yritetään hillitä jotenkin. Asiakkaiden on vaikea sopeutua tiettyihin muutoksiin ja kaikki on vähän sekavaa.. No, katsellaan, kaipa se tästä ajan kanssa rauhottuu. Tällasta. Seuraavaan kertaan!

Spending a night out in Berlin!

Funny Bunny Whiz (Conquistador Whiz x Rooster Bunny)

Funny Bunny Whiz (Conquistador Whiz x Rooster Bunny)

 So on Saturday I headed off to Berlin by train to see my high school friends. It has been REALLY long since we've seen each other so it was really good to spent some time with Anna and Liisa. First we cooked a little bit at Anna's, enjoyed a few beers and then walked around the neighbourhood, watched the sun go down and had some more drinks. On Sunday we had delicious brunch before I headed back to Sputendorf. I had a good time, thanks girls! :)

Workwise this week has been kinda crazy. Or it has felt like it. My actual job, that is assisting the trainer, hasn't been different, but I've had all these other small things filling my day. On Thursday Bunny started showing signs about foaling so I spent the following night in the trailer and held foal watch. Well, Bunny decided to keep us waiting, but finally early Sunday morning she had a healthy filly called Funny Bunny Whiz.  

On Monday I spent my day with Gundula again. We discussed a lot the one-sideness in horses, how to see that and how it influences training. Interesting!! On Tuesday I got to put this theory in practise as  I held a riding lesson. My student summarized it pretty good: "This stuff works but it's really hard!" Well, that is true. 

Other than that, everything's pretty much the same. Things are still finding their places and people are getting used to the changes that have come up since Ina left. But I guess that's normal and everything will get sorted out. So, until next time! :)

Week 14: New routines

“Desires dictate our priorities, priorities shape our choices, and choices determine our actions.” - Dallin H. Oaks

Tämän viikon maanantaina oli siis eka päivä Gundulan opissa. Olipas huippua taas päästä maastakäsittelyn maailmaan ja oppia uutta! Uusia näkökulmia ja tapoja arvioida hevosta ja sen toimintaa. Päivän aikana tein ihan perusjuttuja Gundulan oman hevosen Liamin kanssa, juoksutin ratsun alkeita opettelevaa andalusialaista, -joka esittelikin kaikki hienot temppunsa juoksutuksen aikana- ja seurasin kengittäjän työtä. Kyseinen kengittäjä ei oikeastaan kengitä, vaan on keskittynyt pääasiassa kengättä oleviin hevosiin (tällaisen ammattinimike siis on...?). Kuitenkin esim. reining-hevosetkin ovat hänen asiakkaitaan, sillä slidereiden kengittämisen sijaan, hän liimaa kengät kavioihin. Pauline, eli ko. kavioiden huoltajatyyppi, keskittyy koko hevosen liikerataan ja muokkaa kaviot sen mukaisesti. Nykyisin kun kengittäjät valitettavasti vain muokkaavat kavioin sen vaatimalla tavalla, mutta eivät kiinnitä huomiota koko hevoseen. Äärimmäisen mielenkiintoista!

Tiistaina sitten pomo ilmoitti, että mun työnkuva muuttuu taas hiukan. Tästä eteenpäin en tee enää tallihommia ylätallilla, vaan sen sijaan käytän sen ajan aamu- ja iltatarkastuksiin. Per kierros menee vähän yli tunti ja sinä aikana katson kaikki pihatoissa ja laitumilla olevat hevoset läpi. Aamuisin päästän hevoset myös laitumille ja pojat hakevat ne sitten iltapäivisin takaisin tarhoihin. Tarvittaessa annan hevosille lääkkeitä tai ruokin osan hevosista. Työ siis tuo minulle huomattavasti paljon enemmän vastuuta ja on fyysisesti helpompaa (kuin mun haban nyt käy..?!). Ja oikeastaan tarkkien teko on aika rentouttavaa. Saa rapsutella hevosia ajan kanssa ja nauttia rauhassa. Aikaa otan etenkin nuorten hevosten kanssa, jotta ne tottuvat ihmiskontaktiin ja kosketukseen. Gundula on tehnyt näidenkin hevosten kanssa äärettömän hyvää työtä eikä ongelmatapauksia ole. Mun tavoite on siis pitää tilanne samanlaisena, jotta nuorten hevosten ratsutus sujuisi syksyllä sitten hyvin jne.


Muuten viikko on sujunut aika normisti. Inan lähtö on aiheuttanut tosin aika mielenkiintoisen ilmapiirin tallilla, mutta eiköhän se ajan kanssa palaudu takaisin normaaliksi ja leppoisaksi. Katsellaan. Nyt sitten jännityksellä odotetaan seuraavaa varsaa syntyväksi (Conquistador Whiz x Rooster Bunny). Vähän näyttäisi siltä, että varsominen saattaa koittaa ihan milloin vain.. Mutta, seuraavaan kertaan! :)

The multicar. My new friend, with a lot of personality.

Sleepy heads Irma, Shady and Chockiny.

Chockiny reeeally sleepy..

So this Monday was my first day with our groundwork trainer Gundula. It was awesome to get back to doing some groundwork and learning new things about horses and why they react how they do. And also how your training can influence the way they act and react. During my day I did some basic groundwork with Gundula's horse Liam, lunged an Andalucian gelding -who showed me all the tricks he knew- and got to follow the work of a barefoot farrier. Pauline, the farrier, bases her work on the whole movement of the horse, not just the hoof and it was really interesting to see how her hoof trimming influenced the way the horse moved. Even though she mostly does only barefoot horses, she's also had some reiners as her customers, but instead of nailing the sliders on, she glues them on. Highly interesting stuff! 

On Tuesday my boss told me, that my work schedule would change a bit. From now on, I don't muck out stalls anymore, but spend that time doing morning and evening rounds. One round takes a little bit over an hour and during that time my job is to check all the horses that stand on pasture and open stalls. I also feed a few horses and give medicine, if neccessary. This changes gives me really more responsibility and makes my work physically less demanding (what happens to my upper arm musles?!). And acutally this job is quite relaxing. I can, and must, take my time to look at all the horses, give them some scratches and just enjoy the nice athmosphere. With our youngsters I pay attention that I do some handling every time I see them, so that they don't loose their contact to people. Gundula has done an awesome job in the groundwork with theses one and two year olds, so I try to maintain that work. 

Other than that this week has been pretty normal. Now we are waiting for our next foal by Conquistador Whiz out of Rooster Bunny. The signs indicate that this little foal should be here any day now, so we'll keep waiting. :) Until next time!

Weeks 12 + 13: Babies and shows..

"When nothing is sure, everything is possible." - Margaret Drabble

Tällä hetkellä siis kaiken pitäisi olla mahdollista. Tässä viime viikkoina olen tullut pomojen kanssa siihen tulokseen, että mun seikkaulu Sputiksessa päättyy viimeistään syyskuun lopussa. Tähän ei ole syynä huonot välit, mun työpanos tai mikään muukaan negatiivinen seikka. Olen vain omissa mielipiteissäni ja tavoitteissani menossa eri suuntaan, kuin mitä täällä on tarjota. Vaikka reining on lähellä sydäntä, pohjimmiltani kuitenkin hakeudun enemmän luonnollisten hevostaitojen maailmaan. Kisatreeni on kovaa ja rankkaa, niin ihmisille, kuin hevosillekin. Ja se on vain liian hektistä mulle. Nyt olen siis taas ah, niin tutussa tilanteessa, eli työnhaussa. Hakemuksia on lähtenyt niin Saksaan, kuin USA:ankin. Joten nyt vain peukut pystyyn, että jotain löytyy. 

Olen paljon miettinyt, että miksi mulle ei tunnu löytyvän sopivaa paikkaa. Jotain, missä voisi todeta, että "joo, tänne jään." Tähän asti aina kaikki on ollut vain tilapäistä; 3,5 vuotta Mustialaa, 3,5kk Hollantia, neljä Jenkkejä, kuusi Saksaa. Jotenkin ajatus paikoilleen asettumisesta ahdistaa. On niin paljon nähtävää ja koettavaa! Harmi vain, että hevosalalla ei tienaa niin paljon, että voisi ottaa puolesta vuodesta vuoteen vapaata ja kiertää maailma. Onhan toisaalta noita mahdollisuuksia. Aina voi kerätä viinirypäleitä muutaman kuukauden Ausseissa ja reissata sillä rahalla taas eteenpäin, tehdä hetki duunia ja jatkaa taas. Mutta haluanko "hukata" vuoden tekemällä töitä, jotka eivät periaatteesa edistä mun ammatillista osaamista millään tavalla vain sen vuoksi, että voisin matkustaa, kun toisaalta, jos onni on myötä, voisin yhdistää hevoset ja reissaamisen. Näiden pohdintojen ohella kuitenkin ajatus siitä omasta vielä kutkuttaa mielessä. Paikka, josta voisin todeta, että se on mun. Oma. Mutta sinne on vielä pitkä matka, joten toistaiseksi jatketaan seikkailuja ympäri maailmaa. Ja let's face it. 4kk Jenkkilää ei riittänyt. Sinne on palattava. ;)  

Noh, anyhow. Viime viikolla torstaina startattiin kohti Brunnea kisoihin. Mun piti oikeesti jäädä kotiin pitämään varsavahtia, kun pomon kisahevonen Oh Whoa Whiz Me "Whizzy" odotti esikoistaan ja varsomisaika oli kisojen kanssa samoihin aikoihin. No, ke iltana meillä naisilla oli sitten sellainen fiilis, että kohta pamahtaa. Ina sitten nukkui ke-to yön tamman luona. Torstaina kymmenen aikaan aamulla varsa sitten odotti  laitumella. Kyllä naiset vain tietää. ;) Mulla ei olllut suurta intoa lähteä taas kisahoitajaksi, joten kannan pientä kaunaa Whizzyä kohtaan, koska varsoi muutaman tunnin liian aikaisin, joten mun piti lähteä mukaan. Viikonloppu meni kuitenkin leppoisammin, kuin osasin uskoa. Ei, ärsyyntymisiltä ei vältytty, mutta eipä ollut niin paha, kuin aattelin. Sain jopa vähän fiiliksiä siitä, että voisin itse alkaa kilpailla. Koko viikonloppu oli todella hyvin järjestetty, aikataulut pitivät ja ihmiset olivat hyvällä tuulella. Ja kyllä sputislaisille tuli ihan kivasti kisamenestystäkin. :) 

Tällä viikolla sain myös vihdoin mun kirjat, jotka tilasin muutama viikko sitten. Carl Hesterin "Making it happen" ja Mark Rashidilta "A good horse is never a bad color" sekä "Life lessons from a ranch horse". Riittääpähän luettavaa hetkeksi aikaa. Huomisesta alkaen mulla myös on maanantaisin töitä ja sen sijaan sitten sunnuntait vapaata. Maanantait olen Gundulan opissa ja teen hänen kanssaan maasta käsin hevosia. Aika siistiä. :) Muuten päivät kuluvat normaalilla kaavalla. Aamusin tallin teko ja loppupäivä Isan avustamista ja muita tallihommia. Varsojakin pitäisi ehtiä käydä moikkaamassa ja vähän kouluttamassa.. Muutama kuva loppuun vielä.  

Sternchen (Little star in English) Shine My Gun x Oh Whoa Whiz Me
© Sabine Bonnié

Sternchen Shine My Gun x Oh Whoa Whiz Me
© Sabine Bonnié

Sternchen Shine My Gun x Oh Whoa Whiz Me
© Sabine Bonnié

Something to read.. :)

So know everything should be possible. We've come to the decision with my employers that my journey on Gut Sputendorf will end the lates in September. The reasons for this are not negative, or have nothing to do with fights or my work. Training show horses is really interesting and reining is a passion of mine, but still I find that my interests go more into the natural horsemanship world. And that's why I am -again- in the situation of finding myself a job after September. I've sent applications all over, from Germany to US, so let's hope that something will turn out. 

I've given it a lot of thought, why it seems to be so hard for me to find a place where I want to stay. A place that I could say "Yes, this feels absolutely right, I'll stay here." Until now everyhting has been so temporary; 3,5 years school, 3,5 months in the Netherlands, 4 months US, 6 months Germany. Everything has always had a deadline. Somehow the thought of settling down is scary and distressing. There's so much to see and experience! Too bad, that the horse jobs aren't the most paying and I just can't take six to 12 months off and travel the world. On the other hand I could always work at a wine yard in Australia for a few moths and then set off again somewhere else, work again a little and then move on. But do I really want to "waste" a year doing something that doesn't imrpove my equine knowledge just for the possibility to travel. Because if I'm lucky, I could combine horses and traveling. At the same time with these "I wanna see the world"- thoughts there's this dream about building my own place. Something that I could call mine. But well, that's still years away, so I'll just contiunue my adventures. :) And let's face it. 4 months in the US just weren't enough. I have to get back there!

Well, anyhow. Last Thursday we set off to Brunne to a show. Actually I was supposed to stay at the ranch and keep an eye on our mare Oh Whoa Whiz Me aka Whizzy as she was due to foal around the time of the show. On Wednesday evening us women got this feeling that something will happen shortly. So Ina slept at the paddock that night without any events. But at 10 am Thursday there was this beautiful litte surprise waiting on the pasture. So, a little reluctant, I also got in the car and headed towards the show grounds. But I must say the week-end was good! The show was very well executed and everybody seemed to have a good time. And the Gut Sputendorf team got home with quite a lot of success. :)

This week I finally got my books that I'd been waiting for about two weeks now. The autobiography "Making it happen" by Carl Hester and two books by Mark Rashid "Life lessons from a ranch horse" and "A good horse is never a bad color". They'll keep me busy for a while. My weekly routine also changes a little bit from tomorrow onwads. I'll work with Gundula on Mondays, focusing on groundwork and for that I'll get Sundays off. I'm really excited about the work with Gundula!! :) Can't wait. Other than that, everything's pretty much the same. I clean stalls in the morning, and the rest of the day I spent helping Isa and doing various chores. I try to squeeze in some time with the foals too, as they need daily handling, halter training etc. But, until next time!! :)

Week 11: Baby news!

Lauantai-aamuna meitä odotti iloinen yllätys siitostammojen luona. Sabrina Jac, eli Prima oli saanut yön aikana kauniin tammavarsan oriista Shine My Gun. Varsominen oli sinäänsä taas hieman yllätys, sillä Prima ei edellisenä iltana osoittanut minkään näköisiä varsomisaikomuksia eikä pH-arvotkaan ollut mitenkään hälyyttäviä. Laskettuun aikaankin taisi olla vielä kymmenen päivää. Noh, onneksi on kokenut tamma ja kummatkin voivat hyvin. Lauantaina varsa-teema jatkui, sillä lähdin Georgin mukaan viemään Chocoa ja varsaa taas klinikalle siemennykseen. Sitä ennen kuitenkin ehdittiin Violan kanssa nappaamaan muutama kuva musta ja Cielasta. :) Toivottavasti tällä kertaa vihdoin tärppäisi, kun vaihdettiin lennosta oria. Klinikka oli aivan tajuttoman hieno ja ennen kaikkea siisti! Ei ole ollut mikään halpa keikka aikoinaan.

Tällä viikolla lämpötilat ovat pääsääntöisesti huidelleet yli 30 asteessa. Alkuviikko tosin oli vielä vähän inhimillisempää, mutta loppuviikosta kyllä meinasi jo huumori vähän loppua. Tulee ihan Arizona ajat mieleen. Viikonloppu siis otettiin treenaamisen suhteen aika rennosti. Hommia tehtiin noin puoleen päivään, jonka jälkeen vielä jotain pientä puuhastelua ja sitten vapaille. Sunnuntaina tosin oli madotuspäivä, joten ihan normi työpäivä tuli kyllä täyteen.

Perjantaina kävin illalla vielä Violan kanssa shoppailemassa Stern Centerissä. Toppeja ja t-paitoja tarttui mukaan, niitä kun näillä lämpötiloilla kuluu aika järjetön määrä. Uudet shortistkin ois tietty ollut ihan jees, mutta enpä mä silloin tajunnut, että pakkasin aikoinaan Suomessa vain yhdet mukaan. No, no can do, seuraavalla kerralla sitten. Tärkeintä nyt oli kuitenkin päästä vähän tuulettumaan ja pois tilalta muutamaksi tunniksi. Jos iskee paha tuulettumisen tarve, niin shoppailukin menee. ;)

Mun ratsastukset ovat tällä hetkellä jääneet aika vähäisiksi. Pääsääntöisesti lähen vain seuraksi maastoon. Osasyy on polven kiukuttelu. Sen lisäksi on vakioratsuni Boogie siirtynyt lähes kokonaan tuntikäyttöön...Ja aika vähän mulla on loppupeleissä aikaa tehdä alkulämppää tms., koska vaikka saisin hevoset kuntoon hyvissä ajoin, teen sitten aina kaikkea muuta, kuten varustehuoltoa, kunnes Isa on valmis edellisen hevosen kanssa. Muuten kaikki "ylläpitotyöt" jää vielä päivän loppuun eikä sekään ole kauhean houkutteleva ajatus. Ja näillä ilmoilla tietty hevosen jäähdyttelyyn ja hoitoon menee paljon aikaa, joten laitan uuden hevosen valmiiksi, otan Isalta edellisen vastaan ja hoidan sen pois. Sitten haen äkkiä taas uuden hevosen kuntoonlaittoa varten, missä ajassa taas Isa on usein loppusuoralla sen hetkisen hevosen kanssa.. Että näin täällä. Katsellaan miten tilanteet kehittyy.

Muutama kuva vielä uudesta varsasta ja Cielasta. Kaikki kuvat © Viola Nowak!

"Girly" (by Shine My Gun) with mom Sabrina Jac

 

Ciela Whiz Gun by Smoking Whiz out of Chock O Latte

This Saturday morning we had a little surprise waiting for us at the brood mares' paddock. A beautiful filly by Shine My Gun, out of Sabrina Jac! Surprise because Prima had shown no indications about labour the night before and even the pH-level was normal. Well, luckily Prima is an experienced brood mare and she and the foal are doing good. The foal theme continued as I went with Georg to the breeding station to drop off Choco and her current foal Ciela for breeding. Before heading off to the station, Viola and I had some time to take pictures from our first foal of the season Ciela Whiz Gun (Smoking Whiz x Chock O Latte). I surely hope this time everything will work out with getting Choco bred, as we changed the stallion she'll be bred with. The breeding station was amazing!! All so clean and new. Wow! Must have been quite a big investment...

This week has been a hot one! The week end has given us temperatures around 30-35 C. Luckily the beginning of the week wasn't as bad. I wonder how I ever got through 4 months of Arizona. :D During the very hot days we've been taking it somewhat easier, working horses until noon and then doing something lighter until deciding to quit for the day. Sunday we had to de-worm all the horses so it was a normal work day.. 

On Friday I went shopping with Viola at Stern Center. Even though shopping is not on my list of favourite things to do, it was still nice to get away from the ranch for a few hours. And with this weather, you can never have enough t-shirts and tops, so I bought some new ones. Should have thought about buying shorts too, as I didn't realize that I took only one pair with me from Finland.. Well, maybe next time. :D

Other than that, everything's pretty much the same here. And now I have to get ready for our bbq-get-together! :)

All the pictures © Viola Nowak!